Onnistunut turvotuksen hoito syntyy turvotuksen syyn ymmärtämisestä, yksilöllisen hoidon valinnasta ja potilaan päivittäisestä hoitoon sitoutumisesta sekä turvotuksen estohoidon turvallisuudesta. Steripolarin hoitoratkaisuilla voidaan diagnosoida turvotuksen aiheuttajat nopeasti ja varmasti sekä toteuttaa turvotuksen hoitoa turvallisesti ja samalla osallistaa potilasta omaan hoitoonsa.
Mikäli turvotuksen estohoito ei onnistu päivittäin, potilaalle voi kehkeytyä ajansaatossa ekseemaa, toistuvia ruusutulehduksia tai parantumaton laskimohaava. Turvotusta voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi tukisidosten, lääkinnällisten tukisukkien, säädettävien tarrakiinnitteisten kompressiotekstiilien tai koneellisen kompressiohoidon avulla (IPC eli intermittent pneumatic compression).
Potilaan alaraajaturvotusta hoidettaessa tulee aina varmistua riittävästä alaraajan valtimoverenkierrosta ennen kompressiohoidon aloitusta. Näin voidaan poissulkea vakava tukkiva valtimotauti. ABI eli nilkka-olkavarsipaineindeksi on alaraajan sykkeiden palpoimisen lisäksi helppo ja nopea keino arvioida valtimoverenkierron tilannetta. Jotta kompressiohoito voidaan aloittaa potilaalle ABI-arvon tulee olla > 0,8.
Kun potilas on iäkäs, sairastaa diabetesta tai kroonista munuaissairautta ja hänellä epäillään olevan mediaskleroosi eli valtimoiden jäykistymisestä, normaaliinkin ABI-indeksiin tulee suhtautua kriittisyydellä. ABI-arvo > 1,4 viittaa aina mediaskleroosiin. TBI eli varvas-olkavarsipaineindeksimittaus on em. tapauksissa suositeltavaa ABI-mittauksen lisäksi valtimoverenkierron riittävyyttä arvioitaessa. Potilas tulee lähettää erikoissairaanhoitoon verisuonikirurgin arvioon, mikäli hänellä todetaan valtimoverenkierron heikentyminen, joka hidastaa haavan paranemista tai on epäily valtimoperäisestä haavasta.