Evästeasetukset

Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.

Skip to content
Menu
Ammattilaisille Kuluttajille Outlet Koulutukset Potilaan parhaaksi -blogi Meistä Uutiset Meille töihin Yhteystiedot Pyydä tarjous

Havaitse potilaan valtimoverenkierron ongelmat ajoissa

Alaraajan tukkiva valtimotauti, eli PAD on erittäin vakava, mutta huomaamattomasti etenevä ja pitkään oireeton tauti. On arvioitu että 70 prosentilla potilaista, joilla on PAD, se on oireeton tai sitä ei ole diagnosoitu (TASC II). Taudin esiintyvyys lisääntyy väestön ikääntyessä ja diabeteksen yleistyessä.

Kuinka sitten havaita tukkiva valtimotauti riittävän ajoissa, jotta vältytään sen vakavilta seuraamuksilta, kuten ääritapauksessa potilaan kuolemalta tai jalka- tai sydäninfarktilta? Infarktit heikentävät merkittävästi potilaan elämänlaatua ja voivat johtaa esimerkiksi amputaatioon. Ne lisäävät myös huomattavasti terveydenhuollon kustannuksia ulkoisen avun ja apuvälineiden tarpeen kasvamisen myötä. Potilaan kivulle ei edes voi laskea hintaa.

eli PAD on erittäin vakava, mutta huomaamattomasti etenevä ja pitkään oireeton tauti.
PAD on erittäin vakava, mutta huomaamattomasti etenevä ja pitkään oireeton tauti.

Haasteet PAD:n diagnosoinnissa

PAD tunnetaan huonommin kuin kaksi muuta ateroskleroosin ilmentymää, eli sepelvaltimo- ja aivovaltimotauti. Tämä seikka heikentää alaraajojen valtimotaudin diagnosointia, riskitekijöiden hallintaa sekä hoidon saatavuutta.  Toinen syy alhaiseen diagnoosimäärään voi olla seulontaan sopivien ABI- ja TBI-laitteiden puuttuminen käden ulottuvilta sekä se, ettei oireettomia, mutta riskiryhmiin kuuluvia potilaita seulota tarpeeksi aktiivisesti esimerkiksi työterveyshuollon piirissä. ABI- eli nilkka-olkavarsipaineindeksi ja TBI- eli varvas-olkavarsipaineindeksi ovat yksinkertaisia alaraajojen valtimoverenkierron arvioimisen menetelmiä sykkeiden palpoimisen ohella.

Kuinka seuloa riskiryhmät helpommin

Säännöllisin väliajoin tapahtuva tarkastus nopealla ja automatisoidulla ABI- tai TBI- mittauksella on halpa ja helppo keino havaita valtimoverenkierrossa mahdollisesti tapahtunut heikentyminen sekä ennakoida riskit potilashoidossa. Viisain toimenpide on ennakoida ja tehdä pieniä, mutta olennaisia korjausliikkeitä varhain. Tiedämme kuinka pieni muutos veneen kurssissa ei heti ole huomattavissa, mutta muutaman mailin jälkeen suunnan ero on jo merkittävä.

Tuo pieni muutos kurssissa voi olla niinkin yksinkertainen, kuin riskiryhmään kuuluvan potilaan verenpaineen mittauksen korvaaminen TBI-mittauksella, jolloin samassa ajassa saadaan potilaasta enemmän oleellista tietoa. Alaraajojen verenkierron seulonta tulisi kohdistaa potilaisiin, joilla on valtimotaudin riskitekijöitä, kuten tupakointi, diabetes, ikääntyminen, korkea kolesteroli, verenpainetauti ja munuaisten vajaatoiminta. Mediaskleroosi on yleistä osalla riskiryhmäläisisistä ja siksi seulontaan tulisi sisältyä ABI-mittauksen lisäksi myös TBI-mittaus.

Paikannetaan ongelma ajoissa

Uuden hoitokäytännön, tässä tapauksessa photopletysmografian avulla toimivaan TBI-mittauslaitteen käyttö perusterveydenhuollossa, ei poissulje erikoissairaanhoidon lähetteitä. Se vain antaa perusterveydenhuollolle entistä enemmän tietoa potilaan tilasta jo ennen kuin ongelmat syntyvät ja myös silloin kun hänellä jo ilmenee alentuneesta verenkierrosta johtuvia ongelmia. Langattomat ja kannettavat automatisoidut ABI- ja TBI-mittauslaitteet mahdollistavat myös sen, että mittaukset onnistuvat helposti ja nopeasti myös kotona hoidettavilta potilailta.  

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että loppukäyttäjälle hyvin pienen mutta kuitenkin merkittävän hoitokäytännön muutoksen avulla voimme ottaa suunnan kohti ennaltaehkäisevämpää, kustannustehokkaampaa ja turvallisempaa potilashoitoa PAD:n suhteen. Tämän vuoksi perusterveydenhuollon päättäjätasolla tulisi tarkistella nykyisten hoitokäytäntöjen kipukohtia sekä niiden seuraamuksia potilaan, terveydenhuollon ammattilaisen, talouden ja ympäristön kannalta. Hankintaa ohjaa usein aikaisemmin laadittu budjetti, jolloin uudet ja pienet kehitysaskeleet saattavat siirtyä vuodella tai pahimmillaan kahdella eteenpäin, vaikka uuteen hoitokäytäntöön siirtyminen mahdollistaisi parhaimmillaan kokonaiskustannuksien pienenemisen hyvinkin nopeasti.

Kirjoittanut

Steripolar Myyntikoordinaattori