Potilaan lämmönhallinta on yksinkertaista ja helppoa, kun on tietoa, taitoa ja useita menetelmiä käytössä. Mutta miksi potilaan normotermia on niin tärkeää, että siitä pitää huolehtia?
Asian tarkastelu on syytä aloittaa pohtimalla kontrolloimattoman hypotermian syitä. Vasta syiden ymmärtäminen auttaa torjumaan hypotermiaa.
Kontrolloimattomaan hypotermiaan johtavat useat eri tekijät
Potilaan lämpöä häviää haihtumalla, säteilemällä, johtumalla ja lämmön jakaantumisen vaikutuksesta. Nukutetun potilaan lämmönsäätely ei toimi, tai ainakin kyky säädellä lämpötilaa on alentunut. Potilas ei pysty tuottamaan esimerkiksi lihastyöllä lisää lämpöä kehoonsa. Potilaan alentunut metabolia on ainut lämpöä tuottava menetelmä. Metabolia tuottaa n. 42 kcal/tunti 1. Edellä kuvattujen syiden vuoksi potilaasta lähtee lämpöenergiaa n. 165 kcal/tunti. Nukutetun potilaan lämpöhävikki ensimmäisen tunnin aikana on n. -123 kcal/tunti. Tämän takia potilas väistämättä jäähtyy, mikäli hänelle ei tuoda lisää lämpöenergiaa.
Erityisen merkittävä lämmönhukan lähde on lämmön jakautuminen. Anestesia-aineiden aiheuttaman vasodilataation vuoksi potilaan ääriosien verisuonet aukeavat ja ytimessä ollut lämmin veri käy jäähtymässä ääreisosissa. Tästä syystä potilaan ydinlämpö laskee väistämättä, ellei olla huolehdittu siitä, että potilaan ääriosat ovat yhtä lämpimät kuin ydin ennen nukuttamista. Ainoa keino on lämmittää potilasta ennen leikkausta ja huolehtia siitä, että lämmittäminen jatkuu heti leikkaussaliin tulon jälkeen.
Mitä pitää ottaa huomioon, että lämmittäminen jatkuisi luontevasti leikkaussalissa? Kuten niin monessa muussakin asiassa, on valmistautuminen oleellista: kaikki tarvittavat lämmittämisen menetelmät tulee olla saatavilla eikä potilasta saa pitää tarpeettomasti paljaana, sillä ihon kautta potilaan lämpöä siirtyy huoneilmaan. Huolehditaan, että ennen leikkausta tapahtunut lämmitys ei valu hukkaan.
Tarkoitukseton hypotermia aiheuttaa turhia riskejä potilaalle
On tiedossa, että hypotermisen potilaan mahdollisuus ajautua sydänperäisiin ongelmiin on kasvanut. Potilaan saamien infektioiden riski lisääntyy, potilaan verenvuoto lisääntyy, hapentarve kasvaa, alentuneen metabolian takia potilaan herääminen nukutuksesta hidastuu, kipulääkkeiden tarve kasvaa ja potilaiden heräämöaika pidentyy. Kaikki tämä perustuu jo vuosia sitten tehtyihin tutkimuksiin, eivätkä nämä asiat ole vuosien saatossa muuttuneet. Miten voimme vähentää tai jopa ehkäistä näiden riskien konkretisoitumista? Onko joku menetelmä toista parempi ja riittääkö vain yhden menetelmän käyttö?
Potilaan lämmönhallinta on oleellinen osa hyvää hoitoa ja potilaan hyvin vointia. On hyvä muistaa, että lämmin potilas on helppohoitoisempi kuin hypoterminen. Samalla kun ehkäistään tarkoituksetonta hypotermiaa, vähennetään komplikaatioiden riskiä ja mahdollisia kalliita jatkohoitoja, säästetään myös yhteiskunnan terveyden hoitoon kuluttamia varoja, tarpeettomasta potilaan subjektiivisesta kärsimyksestä puhumattakaan.
