Potilaan lämmönhallinta on yksinkertaista ja helppoa, kun on tietoa, taitoa ja useita menetelmiä käytössä. Mutta mitä pitää edellyttää tehokkailta ja toimivilta lämmitysmenetelmiltä? Yhteinen tavoite eri menetelmille on, että ne tuovat potilaalle lämpöenergiaa tehokkaasti ja turvallisesti.
Nesteenlämmitys
Nesteen- ja verenlämmittimen pitää pystyä tuottamaan potilaalle lisää lämpöenergiaa rutiini-infuusionopeuksilla. Yli 90% infuusionopeuksista on alle 2000 ml tunnissa. Se asettaa vaatimuksen, että joko nesteenlämmittimen on oltava hyvin lähellä potilasta (n. 20cm päässä) tai nestettä pitää lämmittää aina potilasletkun potilaan päähän asti. Mikäli kumpikaan näistä ei toteudu, jäähtyy neste matkalla lämmittimestä potilaaseen. Jo yhden metrin matkalla neste jäähtyy niin paljon, ettei se enää potilaan tavoittaessaan ole edes normotermista, saati tuottaisi potilaalle lisää lämpöä.
Lämpöpuhaltimet ja -peitot
Konvektioon perustuvat lämpöpuhaltimet ja -peitot ovat tehokas tapa lämmittää potilasta. Lämmin ilma peitteen sisällä ei lämmitä potilasta tehokkaasti, vaan se ilma, joka potilaan keholle puhaltuu. Siksi lämpimän ilman määrän tulee olla riittävä ja sen tulee jakautua tasaisesti koko peitteen alueelle. Jotta peitto olisi potilaalle sopivaksi muokattavissa ja puhaltuvan ilman määrä riittävä, on peitteessä oltava riittävästi reikiä, joiden kautta ilma tulee ulos peitteestä. Kun reikiä on riittävästi, ilmaa täynnä oleva peite on pehmeä eikä yhdestä reiästä tule voimakasta lämpimän ilman suihkua. Voimakas pistemäinen lämmin virtaus voi aiheuttaa potilaan iholle pieniä punaisia täpliä.
Lämpöpatjat ja -peitot
Kestokäyttöiset lämpöpatjat ja -peitot ovat oivat välineet katkaisemaan johtumisen vaikutusta lämpöhäviöön. Niiden etuna on se, että niillä voidaan lämmittää potilasta koko ajan, myös leikkauksen valmistelun aikana. Kun puhallusta ei ole, niin ylimääräiset partikkelit eivät pesujen aikana päädy pestylle ja puhtaalle leikkausalueelle. Potilaan lämmittäminen leikkaussalissa voidaan siis aloittaa heti, kun potilas on leikkauspöydällä ja jatkaa keskeytyksettä koko toimenpiteen ajan. Näin ei menetetä esilämmityksen hyötyjä ja voidaan mahdollisimman tehokkaasti välttää lämmönjakautumisen aikaansaama ydinlämmön lasku.
Passiivinen lämmitys
Passiivinen lämpöpeitto voidaan asettaa kaikkiin niihin potilaan kehonosiin, joita ei voida aktiivisesti lämmittää. Avaruuslakanaksikin kutsuttu passiivinen lämpöpeitto ei tuo potilaalle lisää lämpöenergiaa, mutta se säilyttää potilaasta lähtevän lämmön ja ylläpitää sen hetkistä lämpötilaa estämällä lämmön häviämisen huoneilmaan.
Lämpöpeittojen lisäksi on myös muita passiivisen lämmityksen menetelmiä käytettävissä lämmön haihtumisen ehkäisemiseksi. Kosteuslämpövaihtimilla katkaistaan hengityksen kautta tapahtuva lämpöhävikki. Lämmin uloshengitysilma taltioidaan kosteuslämpövaihtimeen. Sisäänhengityskaasu lämpenee ja kostuu kulkiessaan kosteuslämpövaihtimen läpi. Mikäli hengityskoneen kaasuja ei lämmitetä, tulee potilaalle kylmää kaasua koneen letkustosta suoraan ytimeen.
