Kuka on potilas, jolla on haava?
Haavanhoidossa ei ole kysymys vain ’oikean’ haavasidoksen valinnasta, vaan potilaan kokonaistilanteen ymmärtämisestä ja sen hoitamisesta. Haavoja hoidetaan hyvin erilaisissa toimintaympäristöissä ja hyvin erilaisin kompetenssein. Tämä lienee suuri haaste ruuhkautuneessa terveydenhuollossa, missä on useampi ja osaamattomampi ’kokki’ haavanhoidossa, sitä huonompi ’soppa’.
Haavanhoidon alueellinen kouluttaminen, haavanhoidon vastuuhenkilöiden ja ’haavatiimien’ nimeäminen ja erottautuminen potilaan hoitoketjussa on äärimmäisen tärkeää, jotta haavat paranisivat mahdollisimman pian, varsinkin silloin kun haava on jo kroonistunut. Haava on voinut olla potilaalla jo jonkin aikaa, ennen kuin hän on yhteydessä terveydenhuoltoon. Tässä vaiheessa potilaan tulisi olla hoidettavana ja seurattavana osaavissa käsissä, ’haavatiimin’ jäsenellä. Kroonistunut haava ei ole potilaasta erillinen hoidettava asia ja potilas on oikeastaan osa oman haavansa ’hoitotiimiä’. Kysymys, joka tulisi aina kysyä tässä tiimissä; ”Mikä on paranemisen esteenä juuri tämän potilaan kohdalla?”.
Hyvin usein haavanhoidossa mietitään sidoksen hintaa. Suurimmat mahdollisuudet säästää rahaa potilaan haavanhoidossa ei synny kuitenkaan valitsemalla halvimmat tuotteet haavanhoitoon vaan panostamalla osaamiseen, hoitoketjuihin sekä innovatiivisiin ja vaikuttaviin ratkaisuihin. Kaikkein parasta tietenkin olisi, jos haava pystyttäisiin täysin ennaltaehkäisemään. Kroonistuneiden haavojen kansallinen rekisteröinti ja niiden paranemisen seuranta auttaisi luomaan dataa, jonka perusteella voidaan tunnistaa erilaisten kroonistuneiden haavojen diagnoosit ja niiden määrällinen osuus kokonaismäärästä ja seurata kuinka nopeasti ne paranevat sekä nähdä selkeät kehitysalueet. Ruotsissa RiksSår laaturekisteri on tästä hyvä esimerkki, mihin rekisteröidään kroonistuneet haavat, jotka eivät ole parantuneet 4-6 viikossa.
Kroonistunut haava heikentää potilaan elämänlaatua merkittävästi, vie terveydenhuollon resursseja ja lisää merkittävästi kustannuksia. Ruotsissa kroonistuneiden haavojen esiintyvyys on 0,4% kaikista haavoista ja 70-80% niistä hoidetaan sairaalan ulkopuolella. Näiden kroonistuneiden haavojen hoidon osuus on usein myös korkein kustannuksiltaan. Tämän takia haavahoidon osaaja ei mieti ensimmäisenä sidoksen hintaa kroonistunutta haavaa hoitaessaan, jonka osuus on vain jäävuoren huippu eli vain 15% kokonaiskustannuksista. Osaaja miettii, miten haava paranee mahdollisimman nopeasti, parantaen potilaan elämänlaatua, vapauttaen hoidon resursseja ja laskien kokonaiskustannuksia ja komplikaatioiden riskiä.
Huolehditaan yhdessä osaamisen jakamisesta ja lisätään siten vaikuttavuutta hoitoon! Yhteistyö on osaamisen jakamista. Osaamisen jakaminen on yhteinen ilo, niin potilaalle, hoitajalle kuin rahakirstusta vastaavalle.
